Moi!
Mä kirjoitan tätä anonyymina, ainakin hetkisen. Aihe on arka ja jollain tapaa todella noloa olla tässä pisteessä. Lihava, ylipainoinen... Epäonnistunut.
Mä oon tosiaan reilu 20vee nainen pk-seudulta. Sairaalloisen ylipainoinen! Painoindeksi on n. 44 tällä hetkellä. Mä oon painanut enimmillään 142kg. Tuo vaakaluku herätti mut ja sain 12kg pois. Nyt edessä isompi urakka, ensin haluan mennä kohti 99,9kg ja siitä sitten eteenpäin kohti uusia tavotteita. Nyt siis 30kg pois hus hus!
Taustani paino-ongelmien kanssa on pitkä. Mä en ole aina ollut lihava. Mä lihoin pitkän sairaalajakson + lääkkeiden takia alunperin. 30kg massaa kerättiin siis vaan humpsis. Sitten alkoi jojoilu ja lopulta mä vaan repsahdin kokonaan ja oltiinkin reilusti sadan kilon yläpuolella. Jossain kohtaa olen hävittänyt selkärankani ja itsekurini kokonaan, vaikka itseinho onkin kova, en ole saanut itsestäni pitkäjänteisyyttä irti. Syömishäiriön olen myös sairastanut ja joskus se vielä päässä kummitteleekin. Ednosta sairastin siis, oksentelua, ahmimista, paastoa. Kaikkea tuota sekaisin. Laihduin - lihoin. Laihduin - lihoin lisää. Tuskasen hirvittävää miettiä tätä kaikkea taustaa. Paneudun niihin varmasti syvemmin ihan blogin puolella!
Mä aloitan elämäntapojen muutoksen aina hirveällä tarmolla. Pari viikkoa vedän lujaa, menee hyvin jeejee - kunnes palaan entiseen. Annan itselleni luvan repsahtaa, keksin sata tekosyytä päälle ja siinä sitä taas ollaan. Sohvalla tuijottamassa tota jäätävää etureppua itku silmässä. "No voin kai mä olla näinki onnellinen" "No mä ehin sit taas joskus myöhemmin" "Nyt on huono elämäntilanne, stressiä jne. Suklaa auttaa" VITUT, noi pitäis heittää roskiin jo ennenkun niitä ajattelee syvemmin!
Nyt mä aion onnistua. Mä tosiaan sanon tän aina, että nyt nyt ja nyt ja ei silti. Mut nyt. Mä en jaksa enää tätä. Mä en kestä enää tätä. Muutkin pystyy laihduttamaan hurjia määriä, miksen mä pystyisi? Itseluottamus on hukassa hetkittäin mut en silti aio tällä kertaa luovuttaa.
Mä aion olla yksi niistä jotka löytää itsensä sieltä rasvan alta. Mä aion olla kans se jolla selkäranka kestää ja vaikka pieniä repsahduksia tulisi, mä palaan ruotuun. Mä aion olla vahva. Taistelija. Helppoa ei tule olemaan mut selviän.
Tervetuloa seuraamaan mun matkaa ISOnannasta PIKKUnannaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti