Huomenta :)
Tadaa! Vaaka näyttää heti muutaman kilon vähemmän kun olen noudattanut tarkasti gofatgo-ruokavaliota muutaman päivän. Nesteet ovat lähteneet selkeästi liikkeelle. Olo on ihan hyvä mitä nyt nälkä kyllä vatsassa kurnii ja ihan pientä huippausta oli eilen illalla. (Voinee johtua myös pitkittyneestä flunssastani). Vaikka näläntunne onkin ähän vaivannut, se ei ole oikeastaan haitannut. En ole kokenut mitään mielitekoja tai edes ajatuksia että pitäisi syödä enemmän.
Pidän tuosta ruuasta mitä tällä "dieetillä" syödään. Vaikka olenkin oikeasti lihava, olen syönyt aina salaattia. Nam nam. Toki nyt annoskoko lihoihin ja muihin on hemmetisti pienempi ja meneehän tässä aikaa ennenkun vatsalaukku tottuu siihen ettei sitä täytetäkään enää yli äyräiden.
Olen hyvin yllättynyt siitä miten vaivattomasti ekat päivät ovat menneet. Monelta olen kuullut kuinka tämä ruokavalio tökkii, on yksipuolinen ja tylsistyttävän tuskainen. Vielä en ole huomannut mitään samantapaisia ajatuksia, vaikka useilla ne tulevat jo alkupäivinä esiin. Toki, ne voivat vielä ilmestyä! Eihän tämä helppoa tule olemaan.
Koen helpoksi aloittaa näin. Minulla on jääkaapin ovessa selkeät ohjeet mitä syön, puhelimessa muistutus syömisestä jottei ruokaväli veny. Kun puhelin hälyttää tallustan keittiöön ja lappaan lautaselle punniten ne mitä ohjeessa lukee. Syön, kittaan vettä ahkerasti ja tadaa.
Onhan tämä aikamoinen muutos keholle mutta hyvä sellainen. Myöhemmässä vaiheessa on aika nostaa hippasen ruokavalion kaloreita, soveltaa ja tehdä muutoksia jottei kyllästy ja jotta tämä jää pysyvästi elämään. Mutta vielä ei ole sen aika, tuskin kuukausiin!
Jännittää kyllä jollain tapaa. Ihan hirvittävästi. Totesin miehelleni eilen että kumpa voisin kelata muutaman viikon aikaa eteenpäin, että saisin kurkata kuinka minulla silloin sujuu. Epäonnistumisen pelko on kuitenkin kova, olen niin loputtoman pettynyt itseeni ja ollut jo niin pitkään, että sitä on vaikea jättää taakse. Päivä kerrallaan ja onnistumishymynaamoja jääkaappitaulukkooni piirrellen ehkä pikkuhiljaa alan enemmän uskoa itseeni. Nyt kuitenkin keskityn vain noudattamaan tätä ruokavaliota ja samalla aion oppia miten kehoani kuuluu kohdella. Olen myrkyttänyt sitä jo liian pitkään. Olen myöskin äiti, ja en halua että lapseni näkee minua enää näin. Vaikka olen tällähetkellä lääketieteellisesti terve, ei asia välttämättä ole enää niin vuoden päästä. Voin sairastua ylipainon aiheuttamiin sairauksiin MILLOIN VAIN. Sitäkö todella haluan?
Riskeeraan koko elämäni ja terveyteni sillä että mätän vääränlaista ruokaa. Kyllä sitä vaan voi olla tyhmä.
Tässä vähän tämän päivän mietteitä. Nyt alkaa muut touhut joten palailen taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti